Mua viedään, kun vaan sä hymyilet

Mulla on tällä hetkellä käsissä niin suuria päätöksiä, että on pakko tulla purkaan tänne vähän ajatuksia. Vähintään 6 kuukautta poissa Suomesta on niin lähellä, että oikeesti alkaa jo vähän pelottaan. Saan varmuuden mun päätökselle viikonloppuna ja se jännittää ihan hulluna. Välillä oon miettiny et oonko mä ihan hullu, puoli vuotta poissa Suomesta, TOSI kaukana kaikista rakkaista ihmisistä ja vielä kauempana kodista. Pystysinkö mä alottaan "uuden elämän" jossain ihan muualla? Silti, oon sen verran jo ollu ihan kikseissä tästä lähdöstä että enään ei todellakaan oo vaihtoehtona perääntyä. Kun mä mietin sitä, että mä lähen ku täällä on hulluna pakkasta ja kylmä ja kamalaa ja siellä minne mä meen on lämmin ja aurinko paistaa, ei yhtään ainakaan ala kaduttaan! :D

"Hei, nuori villi ja vapaa, aika lentää. Reitti selvä, rullaan pitkin kiitorataa, aika lentää. Menneistä ajoista muistuttaa leimat passis, tuu tekee mun kaa lentokonetanssii. Eikä pidättele mua täällä yhtään mikään."

Nyt jos koskaan mulla todellakin ois mahdollisuus lähtee. Elämä on nyt sen verran "sekasin" että mulla ei oo mitään mikä mua pidättelis. Tuntuu ihan uskomattomalta että tää päätös on oikeesti mun käsissä nyt, eikä vaan unelma. Nää on niin niitä once-in-a-lifetime kokemuksia ja mahdollisuuksia joita ei kaikille tuu ihan tuosta vaan! Tää vaa sattu niiiiin oikeeseen paikkaan. Mä tartten hetkeä (ookoo 6kk ei oo ihan hetki) poissa kaikesta.

Tottakai mulla tulee ikävä kaikkia ja kaikkee täällä, mutta mä niin tiiän että se kaikki on sen ikävöinnin arvosta. Saan vähän etäisyyttä kaikkeen tähän paskaan mitä täällä nyt on. Silti, lähtöön mulla ois vielä kolme kuukautta, ja ne mä niin aion nauttia! Mä huomasin tänäänki olevani ihan muissa maailmoissa ja mietin vaan kuinka mun pitää muistaa selvittää monia asioita ennen lähtöä, sopia monien ihmisen kanssa välit, sanoo joitain asioita joillekkin ihmisille ja vaan nauttia kaikkien rakkaiden läsnäolosta, sillä kohta siihen ei enää oo mahdollisuutta. Tuntuu silti ihan hirveeltä ajatella ees että oisin puoli vuotta pois täältä!

Tää on mm. yks niistä asioista mitä oon aina halunnu tehä ja yks asioista joita on mun Things to do before I die -listalla. Tää on mun unelmaa! 

"Helppo unelmoida, mut unelmaa välil vaikee elää"

Mä tunnen silti itteeni sen verran, että tiiän alkavani peruun ja miettiin et no kannattaako lähtee ja mitä jos menisin joskus muullon ja entä jos en pärjääkkään siellä tai entä jos siellä on iha kauheeta. MITÄ SITTE?! Et sä voi ikinä tehdä mitään jos sä mietit liikaa! Tiiän silti, et jos en lähtis, niin katuisin sitä niiiiin paljon koko loppuelämän. Ja tiiän myös sen että jos lähen, muistan sen koko elämän ja mietin kuin rohkee olin et lähdin vaa. Kyllä mä tiiän että mä pärjäisin, kovin paikka tulis olee varmasti se lähtö Suomesta tai Oulusta varsinki jättäen kaikki ihmiset tänne. Mut siitä selviää. Mulla on niiin ihania ystäviä tukemassa ja kannustamassa mua lähtemään nii tuntuu ihan uskomattomalta. 

"Mun on lähdettä pois ettii jotain parempaa. Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa. Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa. Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa. Ja nyt mä haluun vaan kauas, kauas pois täältä, haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä. Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks, ja taas löydän itteni uudest risteyksest. Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa taas mun sydämee, sit vast on mun aika palaa." 

Mä teen sen mitä mun tehtävä on, mä meen koska mun mentävä on.

love,

N

Hyviä ystäviä on hankala löytää, hankalampi jättää ja mahdotonta unohtaa.

Eiii herrane aika kuin onnellinen oon nyt! Viikonloppu oli ihan mahtava, tutustuin pariin ihan huippuun ihmiseen, opin tuntemaan hyviä kavereita vielä enemmän ja rakastuin pariin tyyppiin ihan täysin. :D Opin myös, että ketkä on sellasia oikeesti oikeesti aitoja ystäviä. Nyt mulla tuntuu että tästä kirjottamisesta ei tuu mitään ku on vaa nii hymy perseessä all the time :D Ei siinä, tää fiilis on paljon mieluisampi ku viimeviikkonen.

Henkilö, joka oikeasti rakastaa sinua, ei koskaan jätä sinua. Vaikka tilanne olisi kuin hankala.

Onko sellaset tyypit aitoja ystäviä, jotka sanoo välittävänsä, mutta melkeen "pakottaa" tekemään sut omasta mielestään oikeita päätöksiä? Mun mielestä ei. Tai ne ei vaan aattele asiaa sen toisen tyypin kannalta. Mä oon tehny elämässäni tosi monia virheitä, mut hei, tää on mun elämä! Mä en oleta, että kaikkia miellyttää mun tekemät päätökset, mut mä haluan mun ympärille sellasia ihmisiä jotka tukee mua mun päätöksissä. Tottakai ne saa antaa omia ehotuksia ja esitellä vaihtoehtoja, mutta mä teen ite ne päätökset, mitkä koskee mun elämää.

He sanovat sinulle, että ole oma itsesi ja sitten he arvostelevat sinua.

Mulla on tosi monesti ollu semmonen tunne, etten elä omaa elämää vaan joku muu ohjaa mun elämää sellaseen suuntaan mikä ei mua miellytä. Mun mielestä se on iha mun oma asia käynkö mä koulua vai teenkö töitä. Ookoo, mä oon valinnu työt, mut se tekee mut onnelliseksi. Mä oon valinnu sellaset ystävät lähimmäs jotka tekee mut onnelliseksi. Ja mä oon valinnu omasta mielestäni oikein. Mä tiiän että monia ihmisiä ihmetyttää mun päätökset, ja mä ymmärrän niitä. Mutta niillä ei oo mitään oikeutta selän takana niistä jauhaa! Mulle saa kyllä puhua suoraanki.

Ei se oo mun ongelma, jos jollain menee huonosti, eikä se oo muiden ongelma, jos mulla menee huonosti. Jokainen pitää huolta omasta elämästään ja omasta jaksamisestaan. Jokainen tekee omat päätökset, eikä muut voi muuta ku pysyä mukana ja tukea, tai jäädä pois. Jokainen valitsee lähimmäs ne ihmiset, jotka tekee sut onnelliseks. Jokainen on oman elämänsä supertähti.

Mä en tarkota tällä nyt sitä, että unohan "vanhat" kaverit, en todellakaan! Mä rakastan mun jokaista kaveria ja ystävää tosi paljon. Mä en unohda ikinä niitä ihania aikoja itse kenenkin kanssa. Mä tiedän että mä en koskaan unohda mun kavereita. Mulla on kaikkien kans niin paljon muistoja, niin hyviä ku huonojaki, ettei niitä voi unohtaa vaikka haluaiski :)

Musta vaan tuntuu välillä siltä, että en mä yhtäkkiä voi olla näin onnellinen :) Viikko sitten olin aivan maassa, tuon alemman kuvan alimmalla portaalla, ja yhtäkkiä oon toisiks ylimmällä portaalla tanssimassa lambadaa ja nauramassa kokoajan vaan kovempaa! Mä vaan tajusin sen, että "Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas. Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa. Niin mä voin luvata, et aina lopulta sä selviit mistä vaan."

"Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään. Oot liian kaunis häpeemään, etkä voi yhtään mitään menettää. Joten anna mennä!"

Sillon, ku oot ihan pohjalla, on ainoo tie ylöspäin. Sä et voi jäädä sinne itkemään ja kärsimään. Kukaan ei sua nosta sieltä, vaan sun pitää ite ponnistella ittes ylös. Se tuntuu vaikeelta, ja sä luulet ettet tuu ikinä onnistuun siinä. Se ei todellakaan oo helppoa, mut se kaikki on sen arvosta. Mä oon sen tehny ja kun sä pääset sieltä pois, se tuntuu iha SEEKANAN HYVÄLTÄ!

love,
N

Älä antaudu angstin valtaan :)

oli pakko nostaa tää yks postaus mun vanhasta blogista. :)

tässä ku selailin weheartit.com:ia nii löysin iha törkeen hyvän kuvan/tekstin! (ookoo, se oli kuva, jossa oli teksti :D )

Tämä on tytöille, joilla on taipumusta valvoa öisin kuunnellen musiikkia, joka muistuttaa heitä tämänhetkisestä tilanteesta. Jotka kätkevät pelkonsa, kipunsa, tuskansa ja kyyneleensä hymyjen, naurun ja hihityksen alle päivittäin. Tytöille, jotka pitävät sydäntään hihoissaan. Tytöille, jotka rukoilevat asioiden menevän hyvin edes kerran ja he voisivat olla tyytyväisiä. Tytöille, jotka huutavat ja itkevät tyynyihinsä, koska kukaan muu ei kuuntele. Tytöille, joilla on paljon salaisuuksia. Tytöille, joille virheet ja pahoittelut ovat päivittäisiä opetuksia. Tytöille, jotka eivät koskaan voita. Tytöille, jotka valvovat öisin ajatellen sitä yhtä poikaa ja toivoen, että joku päivä Hän huomaa sinut. Tytöille, jotka rakastavat koko sydämestään, vaikka se aina särkyisikin. Tytöille, jotka ajattelevat kaiken olevan ohi. Oikeille tytöille, kaikille tytöille;

Olet kaunis.

- Zayn Malik 

Mun mielestä tää on niiiiin ihanasti sanottu! Maailmassa on niin paljon sellasia ihmisiä, jotka ajattelee kaikkia mahdollisia asioita (mm. minä!!!). Ei kaikki voi olla sellasia riemuidiootteja, jotka ottaa koko elämän iha lunkisti eikä pahemmin ajattele mitään asioita. Esim. en mä voi sille mitään, et joskus tulee sellane olo että tekis mieli itkee, ku ihan oikeesti vahingossa on ajatellu asioita ihan liian pitkälle! Mulle on monesti sanottu, et mun pitäs elää hetkessä, ja olla ajattelematta liian paljon asioita. Mä oon yrittäny tosi monesti, mutta ei sille voi mitää et jossai vaiheessa tulee se tilanne, et ei uskalla enää jatkaa. Pakko ajatella.

Sillon monesti voi tulla sellane olo, et on taas pilannu kaiken, tehny jotain niiiin väärin. Haluaa vaan unohtaa. 

Ja sillon itkettää, ku tajuaa kuin sekavat ajatukset päässä pyörii, ja sillä samalla voi aiheuttaa toiselle tosi pahan mielen! Apua, tää on iha sekavaa:D 

Mut sit taas se, et sillon ku oikeesti on paha olla, nii huomaa sen, et ketkä kavereista on niitä tosiystäviä. Ketkä on niitä, jotka jaksaa kuunnella ja lohduttaa sillon, ku oikeesti tuntuu et seinät kaatuu päälle.

Ketkä on niitä, joiden kanssa voi aina puhua hyvistä ja huonoistaki asioista.

Ketkä on niitä, joille voi kertoa virheistä, joita on saattanu tehä, eikä ne kerro niistä eteenpäin.

Ketkä oikeesti välittää.

Mä oon aina ollu tosi epävarma itestäni. Ja siitä et mitä muut musta aattelee. Sen takia mä tahon sellasia ihmisiä mun ympärille, joiden seurassa saan oikeesti olla just sellanen niinku mä oon. Ilman et mua katottais kieroon. Senki takia mun on välillä hirveen vaikee olla tuttujenki ihmisten seurassa, koska mulla aina tulee sellasia ajatuksia päähän, niinku vaikka et mitä toi musta aattelee, tai mitä toi aattelee jos me teen niin tai näin tai jos mulla on tällaset vaatteet yms. Mulla on suoraan sanottuna maailman paskin itsetunto, mut mä yritän kokoajan olla välittämättä muista ja tehä just niinku mä ite tahon. Silti musta välillä tuntuu, että tartten muiden mielipiteen siihen, mitä oon tekemässä, koska en luota itteeni, enkä arvostelukykyyni. En tiiä, et mitä mun pitäs tehä, minne mun pitäs mennä, tai missä mun pitäs olla! 

Mua on kohdeltu tosi huonosti nuorempana, minkä takia en voi käsittää ihmisiä, jotka on mulle kivoja/kilttejä ihan omasta halusta. Mulle on esitetty kaveria, ja oikeesti selän takana jauhettu paskaa, minkä vuoksi välillä ajattelen et onko mulla oikeesti kavereita. Mua on haukuttu läskiksi, ja sen takia en oo yhtään sinut itteni kanssa. Mua on kusetettu päin naamaa, ja sen takia en osaa luottaa ihmisiin. Ku oon puhunu mun asioista, mua ei olla kuunneltu, minkä takia mulla pelottaa puhua asioista, jotka mun mieltä vaivaa, koska pelkään sitä ettei kukaan kuuntele. Mun elämä ei todellakaan oo ollu mitään ruusuilla tanssimista, mut kellä ois? Kaikilla on vaikeuksia, ja niistä on pakko vaan koittaa päästä yli. 

Mä oon myös ollu masentunu, mut tällähetkellä mulla on asiat niin hyvin, että välillä tulee sellanen olo etten mä ansaitse tätä kaikkea hyvää. Mä en toivo kenellekkään masennusta, vaikka se ei mulla mikään syvä ollukkaan. Mä en ees muista siitä mitään. Musta tuntuu että en ees oo eläny, oon vaa ollu. Niinku joku haamu. Mut nyt, ku asiat on oikeesti hyvin, tai oikeestaan paremminki ku hyvin, nii miks mun pitää sit alkaa muisteleen kaikkea pahaa mitä mulle on tapahtunu! Kaikki tässä elämässä tapahtuu vaan kerran, ja joka ikisestä hetkestä pitäis nauttia! Miksi mä sit tuhlaan aikaa kamalien asioiden ajattelemiseen?

jooo, tällasta pientä tunteenpurkausta taas. :) mut np, that's me :D

love,
N

Miksi?

Miks joka asiasta pitää tehdä mahdollisimman iso? Miks asioista ei voi puhua rakentavasti ja keskustelemalla? Miks aina kaikki menee huutamiseksi? Miks kaikki ei oo sellasia joille voi huonot asiat sanoo heti suoraan? Miks ihmiset ei osaa kuunnella? Miks aina pitää tapella? Miks hyvä fiilis laskee niin nopeesti?

Miks paskat jutut jää parhaiten mieleen? Miks ei vois olla vaa hyviä muistoja? Miks kaverivälit voi katketa nii nopeeta? Miks ihmiset satuttaa toisia? Miks asioista puhuminen on niin vaikeeta?

Miks ihmiset muuttuu? Miks kaikki ei voi olla niinku kesällä? Miks ihmiset tekee tyhmiä juttuja? Miks aivot ei oo aina mukana? Miks ihmiset ei aattele mitä ne tekee?

Miks ei aatella mitä sanotaan? Miks ei sanota kaikkia asioita joita pitäis? Miks sanotaan vääriä asioita?

Miks kaikki menee väärin?

love,
N

Voisinks mä olla syypää sun hymyyn?

Heheh, sori Juppe ku pöllin tänn;) <3 

Taas iha törkeen nätti vklp takana! :) Ollaa kriiseilty, panikoitu, biletetty, nukuttu liia vähä, nautittu, iloittu, itketty, rakastettu, naurettu iha liikaa, himoittu heseruokaa... Just kaikkee nättii! Oon niiiin onnellinen et mulla on tämmöne ihanaihana ystäväpiiri ympärillä! Tässä porukassa vaa pystyy olee nii oma ittensä ku vaa vois kuvitella. Jokaista rakastaa omalla tavallaan iha hirveesti ja kaikki on yhtä ihania. Ei tunnu yhtää oudolta sekoilla vaa ja pilettää täysiä :) Nää ihmiset on jotai nii parasta ♥♥



Oon vaa nii happyhappy tällähetkellä. Teetin just parikappaletta polaroideja kaikista ihanimmista ihmisistä ja hetkistä ja ootan nii paljo että ne tulee nii saan laittaa tänne seinälle esille kaikki rakkaaaat :) ♥ 
hehe oon vähä mielissää :p joo iha seko minä :D



jeap, ei mulla muuta. Tänää vietellää tyttöjeniltaa ihkujen kaa ;)

love,
N

Wish u were here

Venetsialaiset oli ihanat.



Viikonloppu oli ihana.



Seuraavaa odotellessa
love,
N

Everybody's got a dark side, can you love mine?

"Will you love me even with my dark side?"

Tiiätkö sä miltä tuntuu välittää jostain ihmisestä, joka yhden virheen takia kääntää sulle selkänsä eikä mikään palaa enää ennalleen? Sä luulet, että tunsit sen ihmisen, mut vaikka asia on sovittu ja yritetään unohtaa se, mikään ei oo niinku ennen. Sä kuvittelet olevas ihan rikki, ja aattelet että et selviä siitä ikinä. Luulet kuolevas siihen oloon. Sit ku sä näät sitä ihmistä seuraavan kerran, sulla tulee se tunne. Se tunne, ku tiiät olevas kunnossa. Tiiät että sulla menee hyvin. Tiiät että kukaan tai mikään ei voi pilata sun fiilistä. Sillon tekis mieli vaa huutaa ja nauraa ja itkee ja kaikkee sekasi. Se on maailman paras tunne.



Tai tiiätkö sä sitä tunnetta, ku et haluais ihastua, mut se vaan tapahtuu? Varsinki jos se tyyppi on sellane jota et ikinä haluais? Shit happens.



Joo mutta joo, asiasta kolmantee. Vaikka en ollu tänää koulussa, nii mulla on hyvä fiilis. Ehkä se kuitenki johtuu siitä, et kävin Eetlan kans salilla ja uimassa. Tää vaa on jotai nii parasta!

Huomenna mun on niiiiin pakko mennä kouluun! äh, ei kiinnostais. Fysiikkaa, äikkää,... blaaaah!

"What doesn't kil you makes you stronger"

love,
N

Mä puhun sulle aina silloin kun muut ei nää, kun ikävä kasvaa niin suureks että sen alle jää.

Mulla on ajatukset vaa entistä enemmän sekasi. Mä oon sotkenu mun elämää, eikä sitä voi korjata täysin. Nyt sitä oikeesti vasta tajuaa, että joka ikisestä teosta jää jälki jonku sydämeen. Sillä ei oo väliä onko ne hyviä vai huonoja tekoja, silti niistä se jälki jää. Välillä mua pelottaa se, että masennun taas, koska välillä tuntuu vaa nii rankalta että joudun oottaan ehkä tosi kauanki että voin olla normaalisti tiettyjä ihmisiä kohtaan. Mä oon ite aiheuttanu tän tilanteen omalla tyhmyydelläni, mut sille en voi enää mitää. Ei se auta ku kestää.

Mä oon silti huomannu, et oon muuttunu ihan hirveesti. Musta on jossain määrin tullu aikusempi, tai oon alkanu ajattelemaan joitaki asioita vähän enemmän järjellä, mut toisaalta taas joihinki asioihin oon alkanu suhtautuun sillai hälläväliä -tyyliin. Tästä tekstistä nyt tuli vaa iha sekoa nii laitan loppuu kaikkeja kuvia mun koneelta ihanimmista hetkistä everr:D

Jos voit anteeksi antaa, että saatoin sinut unohtaa"

"Ja mä oon sun frendis siks mun pitää huolehtii/
jos sul on stressii voit aina kääntyy puoleeni/
ja sä et oo tyhmä sä tiedät et sä mokasit/
mut niinku sanoin susta tulee vielä jotakin/ 
jos vaan jaksasit tsemppaa ja yrittää/
et kaipaa apua mut et pärjää kyl yksinkää/
ota aikaa ja koita pääsi selvittää/
mä en haluu muutaku et voisit taas hengittää/"

"Jos voit anteeksi antaa, että saatoin sinut unohtaa. Anna anteeksi."

love,
N

anna anteeksi nuo, heikkouteni ja iltojeni raivot, päiväni mustimmat.

Ootko sä koskaan katunu mitää nii paljoa, että sun henkeä ahdistaa ja rintaa puristaa? Sulla on niin hirvee olo koko ajan, että sä et voi ajatella mitään muuta tai ylipäänsä keskittyä mihinkään? Sä tiiät että oot tehny virheen ja oot saattanu menettää tosi tärkeitä ihmisiä sen yhen virheen takia. Sulla on ihania ja tärkeitä ystäviä vielä ympärillä, mutta mikään ei tunnu miltään ilman niitä ihmisiä, jotka sä saatoit menettää. 

Sä haluaisit puhua niitten kans, mutta et tiiä mitä sanoisit. Haluaisit pyytää anteeksi, muttet osaa muotoilla sanoja. Haluaisit olla niinku ennenki, mut tiiät ettei se oo mahollista. Kovin moni ei tiiä miltä se tuntuu. 

Mä tiiän, koska multa tuntuu nyt just siltä.

love,

N

What are words if u really dont mean them?

Mulla on vähän taas jääny tää blogi. Ollu niiin hirveesti kaikkee! Oon muuttanu ihanaan kämppään, alottanu toisen vuoden kauppiksessa, ehtiny jo potea hirveetä koulumasennusta (huom. toinen koulupäivä takana), alottanu autokoulun, hakenu hulluna töitä, viettäny synttäribileitä, ollu ranualla,...

Silti nyt tuli sellane olo (vaikka väsyttääki IHAN liikaa!) et pakko saaha purkaa vähä ajatuksia tänne. :) Mulla on ollu jo jonku aikaa sellane outo olo. Niinku mun elämästä puuttuis jotaki. En vaa oikee keksi et mitä.

Mulla on maailman ihanimpia ystäviä tällä hetkellä ympärillä, tänäänki luulin että jouvun olee illan yksin kämpillä, nii en ees ehtiny soittaa kellekkää ku olin menossa kämpille nii Heke soitti et ne tulee käymää. Siinä sit meni loppuilta ku porukkaa tuli ja meni. :)

Mulla on myös ihana kämppä, jota mä rakastan lattiasta kattoo ja takas. Mä niin ootan että saan alkaa laittaa tätä iha kunnolla ja ostaa kaikkee kivaa, mut tää on jo nyt ihana!

Mulla on mahollisuus käyä koulua, jossa mä todellakin tykkään olla. Mä perseilin viimevuoden, ja mua harmittaa se maailman eniten siksi, koska nyt mä joudun tekemään iha ketun paljo töitä että saan muut kiinni. Mut sen mä sanon et jos mä ennen hiihtolomaa saan kaikki rästit pois, nii oon sen kauan ootetun ulkomaanmatkan ansainnu!

Nii tosiaa seki, et mä oon lähössä hiihtolomalla ulkomaille, viikoksi tai kaheksi, en vaa tiiä minne. Pari tyttöö on jo ilmottautunu mukaa, et kiva reissu tiedossa ;)

Mä oon tutustunu ihan tosi moneen uuteen ihmiseen tänä vuonna, ja niistä on tullu tosi läheisiä ja hyviä kavereita. Lisäksi mä oon myös tutustunu enemmän joihinki ihmisiin, ja mun "lähipiiri" on muuttunu tosi paljon. Joistaki ihmisistä, jotka ennen oli vaan tuttuja, on tullu tosi tärkeitä ja rakkaita.

Vaikka mä oon täyttäny 18, musta tuntuu et musta tulee vaa lapsellisempi koko ajan. Mä haluan elää mun villiä nuoruutta niin kauan ku mahollista, mut silti mä haluaisin et joku takois mun päähän vähä järkeä ja rajottais mun elämää. Mun tartteis rauhottua.

Mä oon pitkästä aikaa ihan aidosti, oikeesti ja sydämestäni onnellinen. Mulla ei oo mitää ongelmia (paitsi koulun kans mut se on pientä!), mulla on luotettavia ihmisiä ympärillä. Mitä multa vois puuttua?

Silti se pieni tunne mulla on sydämmessä, et kaipaan jotain mun elämään. Se ei välttämättä oo mitään suurta, mutta se on silti niin häiritsevä tunne, että haluan tietää mikä se jokin oikee on.

Silti, en tuu ikinä IKINÄ unohtaa tätä vuotta 2012.

love,
N

Will you make my dream come true?

" I don't know you, but I need more time. Promise me you'll be mine. Birds are flying over Europe skies. Tell me please why can't I ?"

love,
N

i love my friends

 Finally, oon 18! Ompa taas muka nii ISO OLO:D hah. joo synttäripäivä meni mm. valvoessa ja powerparkissa (kuvia sieltä heti ku joku yks blondi jaksaa lähettää niitä mulle :p) Oli iha sikakivaa, mut tosiaa tässä kuvia viikonlopulta. niijoo tosiaa, i love my friends <3

love,
N