What are words if u really dont mean them?

Mulla on vähän taas jääny tää blogi. Ollu niiin hirveesti kaikkee! Oon muuttanu ihanaan kämppään, alottanu toisen vuoden kauppiksessa, ehtiny jo potea hirveetä koulumasennusta (huom. toinen koulupäivä takana), alottanu autokoulun, hakenu hulluna töitä, viettäny synttäribileitä, ollu ranualla,...

Silti nyt tuli sellane olo (vaikka väsyttääki IHAN liikaa!) et pakko saaha purkaa vähä ajatuksia tänne. :) Mulla on ollu jo jonku aikaa sellane outo olo. Niinku mun elämästä puuttuis jotaki. En vaa oikee keksi et mitä.

Mulla on maailman ihanimpia ystäviä tällä hetkellä ympärillä, tänäänki luulin että jouvun olee illan yksin kämpillä, nii en ees ehtiny soittaa kellekkää ku olin menossa kämpille nii Heke soitti et ne tulee käymää. Siinä sit meni loppuilta ku porukkaa tuli ja meni. :)

Mulla on myös ihana kämppä, jota mä rakastan lattiasta kattoo ja takas. Mä niin ootan että saan alkaa laittaa tätä iha kunnolla ja ostaa kaikkee kivaa, mut tää on jo nyt ihana!

Mulla on mahollisuus käyä koulua, jossa mä todellakin tykkään olla. Mä perseilin viimevuoden, ja mua harmittaa se maailman eniten siksi, koska nyt mä joudun tekemään iha ketun paljo töitä että saan muut kiinni. Mut sen mä sanon et jos mä ennen hiihtolomaa saan kaikki rästit pois, nii oon sen kauan ootetun ulkomaanmatkan ansainnu!

Nii tosiaa seki, et mä oon lähössä hiihtolomalla ulkomaille, viikoksi tai kaheksi, en vaa tiiä minne. Pari tyttöö on jo ilmottautunu mukaa, et kiva reissu tiedossa ;)

Mä oon tutustunu ihan tosi moneen uuteen ihmiseen tänä vuonna, ja niistä on tullu tosi läheisiä ja hyviä kavereita. Lisäksi mä oon myös tutustunu enemmän joihinki ihmisiin, ja mun "lähipiiri" on muuttunu tosi paljon. Joistaki ihmisistä, jotka ennen oli vaan tuttuja, on tullu tosi tärkeitä ja rakkaita.

Vaikka mä oon täyttäny 18, musta tuntuu et musta tulee vaa lapsellisempi koko ajan. Mä haluan elää mun villiä nuoruutta niin kauan ku mahollista, mut silti mä haluaisin et joku takois mun päähän vähä järkeä ja rajottais mun elämää. Mun tartteis rauhottua.

Mä oon pitkästä aikaa ihan aidosti, oikeesti ja sydämestäni onnellinen. Mulla ei oo mitää ongelmia (paitsi koulun kans mut se on pientä!), mulla on luotettavia ihmisiä ympärillä. Mitä multa vois puuttua?

Silti se pieni tunne mulla on sydämmessä, et kaipaan jotain mun elämään. Se ei välttämättä oo mitään suurta, mutta se on silti niin häiritsevä tunne, että haluan tietää mikä se jokin oikee on.

Silti, en tuu ikinä IKINÄ unohtaa tätä vuotta 2012.

love,
N