Mä puhun sulle aina silloin kun muut ei nää, kun ikävä kasvaa niin suureks että sen alle jää.

Mulla on ajatukset vaa entistä enemmän sekasi. Mä oon sotkenu mun elämää, eikä sitä voi korjata täysin. Nyt sitä oikeesti vasta tajuaa, että joka ikisestä teosta jää jälki jonku sydämeen. Sillä ei oo väliä onko ne hyviä vai huonoja tekoja, silti niistä se jälki jää. Välillä mua pelottaa se, että masennun taas, koska välillä tuntuu vaa nii rankalta että joudun oottaan ehkä tosi kauanki että voin olla normaalisti tiettyjä ihmisiä kohtaan. Mä oon ite aiheuttanu tän tilanteen omalla tyhmyydelläni, mut sille en voi enää mitää. Ei se auta ku kestää.

Mä oon silti huomannu, et oon muuttunu ihan hirveesti. Musta on jossain määrin tullu aikusempi, tai oon alkanu ajattelemaan joitaki asioita vähän enemmän järjellä, mut toisaalta taas joihinki asioihin oon alkanu suhtautuun sillai hälläväliä -tyyliin. Tästä tekstistä nyt tuli vaa iha sekoa nii laitan loppuu kaikkeja kuvia mun koneelta ihanimmista hetkistä everr:D

Jos voit anteeksi antaa, että saatoin sinut unohtaa"

"Ja mä oon sun frendis siks mun pitää huolehtii/
jos sul on stressii voit aina kääntyy puoleeni/
ja sä et oo tyhmä sä tiedät et sä mokasit/
mut niinku sanoin susta tulee vielä jotakin/ 
jos vaan jaksasit tsemppaa ja yrittää/
et kaipaa apua mut et pärjää kyl yksinkää/
ota aikaa ja koita pääsi selvittää/
mä en haluu muutaku et voisit taas hengittää/"

"Jos voit anteeksi antaa, että saatoin sinut unohtaa. Anna anteeksi."

love,
N