Ootko sä koskaan katunu mitää nii paljoa, että sun henkeä ahdistaa ja rintaa puristaa? Sulla on niin hirvee olo koko ajan, että sä et voi ajatella mitään muuta tai ylipäänsä keskittyä mihinkään? Sä tiiät että oot tehny virheen ja oot saattanu menettää tosi tärkeitä ihmisiä sen yhen virheen takia. Sulla on ihania ja tärkeitä ystäviä vielä ympärillä, mutta mikään ei tunnu miltään ilman niitä ihmisiä, jotka sä saatoit menettää.
Sä haluaisit puhua niitten kans, mutta et tiiä mitä sanoisit. Haluaisit pyytää anteeksi, muttet osaa muotoilla sanoja. Haluaisit olla niinku ennenki, mut tiiät ettei se oo mahollista. Kovin moni ei tiiä miltä se tuntuu.
Mä tiiän, koska multa tuntuu nyt just siltä.
love,
N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti