Mulla on tällä hetkellä käsissä niin suuria päätöksiä, että on pakko tulla purkaan tänne vähän ajatuksia. Vähintään 6 kuukautta poissa Suomesta on niin lähellä, että oikeesti alkaa jo vähän pelottaan. Saan varmuuden mun päätökselle viikonloppuna ja se jännittää ihan hulluna. Välillä oon miettiny et oonko mä ihan hullu, puoli vuotta poissa Suomesta, TOSI kaukana kaikista rakkaista ihmisistä ja vielä kauempana kodista. Pystysinkö mä alottaan "uuden elämän" jossain ihan muualla? Silti, oon sen verran jo ollu ihan kikseissä tästä lähdöstä että enään ei todellakaan oo vaihtoehtona perääntyä. Kun mä mietin sitä, että mä lähen ku täällä on hulluna pakkasta ja kylmä ja kamalaa ja siellä minne mä meen on lämmin ja aurinko paistaa, ei yhtään ainakaan ala kaduttaan! :D
"Hei, nuori villi ja vapaa, aika lentää. Reitti selvä, rullaan pitkin kiitorataa, aika lentää. Menneistä ajoista muistuttaa leimat passis, tuu tekee mun kaa lentokonetanssii. Eikä pidättele mua täällä yhtään mikään."
Nyt jos koskaan mulla todellakin ois mahdollisuus lähtee. Elämä on nyt sen verran "sekasin" että mulla ei oo mitään mikä mua pidättelis. Tuntuu ihan uskomattomalta että tää päätös on oikeesti mun käsissä nyt, eikä vaan unelma. Nää on niin niitä once-in-a-lifetime kokemuksia ja mahdollisuuksia joita ei kaikille tuu ihan tuosta vaan! Tää vaa sattu niiiiin oikeeseen paikkaan. Mä tartten hetkeä (ookoo 6kk ei oo ihan hetki) poissa kaikesta.
Tottakai mulla tulee ikävä kaikkia ja kaikkee täällä, mutta mä niin tiiän että se kaikki on sen ikävöinnin arvosta. Saan vähän etäisyyttä kaikkeen tähän paskaan mitä täällä nyt on. Silti, lähtöön mulla ois vielä kolme kuukautta, ja ne mä niin aion nauttia! Mä huomasin tänäänki olevani ihan muissa maailmoissa ja mietin vaan kuinka mun pitää muistaa selvittää monia asioita ennen lähtöä, sopia monien ihmisen kanssa välit, sanoo joitain asioita joillekkin ihmisille ja vaan nauttia kaikkien rakkaiden läsnäolosta, sillä kohta siihen ei enää oo mahdollisuutta. Tuntuu silti ihan hirveeltä ajatella ees että oisin puoli vuotta pois täältä!
Tää on mm. yks niistä asioista mitä oon aina halunnu tehä ja yks asioista joita on mun Things to do before I die -listalla. Tää on mun unelmaa!
"Helppo unelmoida, mut unelmaa välil vaikee elää"
Mä tunnen silti itteeni sen verran, että tiiän alkavani peruun ja miettiin et no kannattaako lähtee ja mitä jos menisin joskus muullon ja entä jos en pärjääkkään siellä tai entä jos siellä on iha kauheeta. MITÄ SITTE?! Et sä voi ikinä tehdä mitään jos sä mietit liikaa! Tiiän silti, et jos en lähtis, niin katuisin sitä niiiiin paljon koko loppuelämän. Ja tiiän myös sen että jos lähen, muistan sen koko elämän ja mietin kuin rohkee olin et lähdin vaa. Kyllä mä tiiän että mä pärjäisin, kovin paikka tulis olee varmasti se lähtö Suomesta tai Oulusta varsinki jättäen kaikki ihmiset tänne. Mut siitä selviää. Mulla on niiin ihania ystäviä tukemassa ja kannustamassa mua lähtemään nii tuntuu ihan uskomattomalta.
"Mun on lähdettä pois ettii jotain parempaa. Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa. Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa. Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa. Ja nyt mä haluun vaan kauas, kauas pois täältä, haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä. Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks, ja taas löydän itteni uudest risteyksest. Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa taas mun sydämee, sit vast on mun aika palaa."
Mä teen sen mitä mun tehtävä on, mä meen koska mun mentävä on.
love,
N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti