oli pakko nostaa tää yks postaus mun vanhasta blogista. :)
tässä ku selailin weheartit.com:ia nii löysin iha törkeen hyvän kuvan/tekstin! (ookoo, se oli kuva, jossa oli teksti :D )
Tämä on tytöille, joilla on taipumusta valvoa öisin kuunnellen musiikkia, joka muistuttaa heitä tämänhetkisestä tilanteesta. Jotka kätkevät pelkonsa, kipunsa, tuskansa ja kyyneleensä hymyjen, naurun ja hihityksen alle päivittäin. Tytöille, jotka pitävät sydäntään hihoissaan. Tytöille, jotka rukoilevat asioiden menevän hyvin edes kerran ja he voisivat olla tyytyväisiä. Tytöille, jotka huutavat ja itkevät tyynyihinsä, koska kukaan muu ei kuuntele. Tytöille, joilla on paljon salaisuuksia. Tytöille, joille virheet ja pahoittelut ovat päivittäisiä opetuksia. Tytöille, jotka eivät koskaan voita. Tytöille, jotka valvovat öisin ajatellen sitä yhtä poikaa ja toivoen, että joku päivä Hän huomaa sinut. Tytöille, jotka rakastavat koko sydämestään, vaikka se aina särkyisikin. Tytöille, jotka ajattelevat kaiken olevan ohi. Oikeille tytöille, kaikille tytöille;
Olet kaunis.
- Zayn Malik
Mun mielestä tää on niiiiin ihanasti sanottu! Maailmassa on niin paljon sellasia ihmisiä, jotka ajattelee kaikkia mahdollisia asioita (mm. minä!!!). Ei kaikki voi olla sellasia riemuidiootteja, jotka ottaa koko elämän iha lunkisti eikä pahemmin ajattele mitään asioita. Esim. en mä voi sille mitään, et joskus tulee sellane olo että tekis mieli itkee, ku ihan oikeesti vahingossa on ajatellu asioita ihan liian pitkälle! Mulle on monesti sanottu, et mun pitäs elää hetkessä, ja olla ajattelematta liian paljon asioita. Mä oon yrittäny tosi monesti, mutta ei sille voi mitää et jossai vaiheessa tulee se tilanne, et ei uskalla enää jatkaa. Pakko ajatella.
Sillon monesti voi tulla sellane olo, et on taas pilannu kaiken, tehny jotain niiiin väärin. Haluaa vaan unohtaa.
Ja sillon itkettää, ku tajuaa kuin sekavat ajatukset päässä pyörii, ja sillä samalla voi aiheuttaa toiselle tosi pahan mielen! Apua, tää on iha sekavaa:D
Mut sit taas se, et sillon ku oikeesti on paha olla, nii huomaa sen, et ketkä kavereista on niitä tosiystäviä. Ketkä on niitä, jotka jaksaa kuunnella ja lohduttaa sillon, ku oikeesti tuntuu et seinät kaatuu päälle.
Ketkä on niitä, joiden kanssa voi aina puhua hyvistä ja huonoistaki asioista.
Ketkä on niitä, joille voi kertoa virheistä, joita on saattanu tehä, eikä ne kerro niistä eteenpäin.
Ketkä oikeesti välittää.
Mä oon aina ollu tosi epävarma itestäni. Ja siitä et mitä muut musta aattelee. Sen takia mä tahon sellasia ihmisiä mun ympärille, joiden seurassa saan oikeesti olla just sellanen niinku mä oon. Ilman et mua katottais kieroon. Senki takia mun on välillä hirveen vaikee olla tuttujenki ihmisten seurassa, koska mulla aina tulee sellasia ajatuksia päähän, niinku vaikka et mitä toi musta aattelee, tai mitä toi aattelee jos me teen niin tai näin tai jos mulla on tällaset vaatteet yms. Mulla on suoraan sanottuna maailman paskin itsetunto, mut mä yritän kokoajan olla välittämättä muista ja tehä just niinku mä ite tahon. Silti musta välillä tuntuu, että tartten muiden mielipiteen siihen, mitä oon tekemässä, koska en luota itteeni, enkä arvostelukykyyni. En tiiä, et mitä mun pitäs tehä, minne mun pitäs mennä, tai missä mun pitäs olla!
Mua on kohdeltu tosi huonosti nuorempana, minkä takia en voi käsittää ihmisiä, jotka on mulle kivoja/kilttejä ihan omasta halusta. Mulle on esitetty kaveria, ja oikeesti selän takana jauhettu paskaa, minkä vuoksi välillä ajattelen et onko mulla oikeesti kavereita. Mua on haukuttu läskiksi, ja sen takia en oo yhtään sinut itteni kanssa. Mua on kusetettu päin naamaa, ja sen takia en osaa luottaa ihmisiin. Ku oon puhunu mun asioista, mua ei olla kuunneltu, minkä takia mulla pelottaa puhua asioista, jotka mun mieltä vaivaa, koska pelkään sitä ettei kukaan kuuntele. Mun elämä ei todellakaan oo ollu mitään ruusuilla tanssimista, mut kellä ois? Kaikilla on vaikeuksia, ja niistä on pakko vaan koittaa päästä yli.
Mä oon myös ollu masentunu, mut tällähetkellä mulla on asiat niin hyvin, että välillä tulee sellanen olo etten mä ansaitse tätä kaikkea hyvää. Mä en toivo kenellekkään masennusta, vaikka se ei mulla mikään syvä ollukkaan. Mä en ees muista siitä mitään. Musta tuntuu että en ees oo eläny, oon vaa ollu. Niinku joku haamu. Mut nyt, ku asiat on oikeesti hyvin, tai oikeestaan paremminki ku hyvin, nii miks mun pitää sit alkaa muisteleen kaikkea pahaa mitä mulle on tapahtunu! Kaikki tässä elämässä tapahtuu vaan kerran, ja joka ikisestä hetkestä pitäis nauttia! Miksi mä sit tuhlaan aikaa kamalien asioiden ajattelemiseen?
jooo, tällasta pientä tunteenpurkausta taas. :) mut np, that's me :D
N
